Verkkoja kokemassa opetusteknologiaseminaari Turussa
Esitysten materiaalit löytyvät http://www.verkkojakokemassa.fi/materiaalit/
8.10.2009
Key Note luennot
Judy Sheard: olemmeko riitävän opiskelijakeskeisiä?
Judyn esityksessä oli perusasioita Web 2.0 käsitteistä ja työkaluista. Kiinnostavaa yhteenvetoa Australiassa ja USAssa tehdyistä tutkimuksista, jonka mukaan aktiivisten sosiaalisen median käyttäjien osuus nuorista jää alle kahteenkymmeneen prosenttiin. Tämän vuoksi pitäisi kehittää erityistä Web 2.0 pedagogiikkaa, opiskelijat eivät innostu välineistä sinänsä. Toisaalta nämä tutkimustulokset ovat linjassa sen havainnon kanssa, että yleensäkin webpalveluissa aktiivisin viidennes tuottaa 80% sisällöstä. Esityksen loppupuolella tärkeää pohdintaa oppimisen arvioinnista Web 2.0 kontekstissa.
Päivi Häkkinen piti esityksen pedagogisista skripteistä tekniikan opetuskäytön suunnittelun apuna.
Pedagogiset skriptit ovat määriteltyjä ohjeistuksia oppimisen kannalta tuloksellisen vuorovaikutuksen tavoittelemiseksi (Dillenbourg 2002) esim.
- kuinka muodostaa ryhmiä
- kuinka tehdään yhteistyötä
- kuinka ratkotaan ongelmia
Pyritään virittämään tilanteita, joiden syntyminen muuten epätodennäköistä
Oppimisympäristön rakenteellista strukturointia, pedagogisten vaiheiden tarkkaa tai yleisempää kuvausta + osa teknologista ympäristöä (esim. promptit, pelien pedagogiset käsikirjoitukset)
Skrpitit voivat olla avuksi, kun verkkotyöskentelylssä yritetään aikaansaada tehokkaita oppimisen ja ajattelun prosesseja (esim. argumentointi). Usealla on varmasti kokemusta siitä, että verkkokeskustelu jää helposti liian pinnalliseksi. Tarvetta varmasti on miettiä "käsikirjoituksia" jotka ohjaisivat tehokkaammin korkeatasoiseen oppimiseen. Valmiit skriptit eivät toki ole aina suoraan sovellettavissa omaan opetukseen, mutta voivat tarjota ideoita ja työkaluja.
Esimerkkejä verkko-opetukseen sopivista skripteistä:
ConceptGrid (Dillenbourg & Jermann 2006)/ Jigsaw perhe
- Käsitteiden määrittely tehtävä, opiskelijoiden tuli itse sopia työnjako
- Käsitteet määritellään yhdessä. Sen jälkeen tehtävänä sijoittaa käsitteet taulukkoon.
- Ainoa keino onnistua sijoittelussa on, että eri käsitteisiin perehtyneet opettivat omansa muille -> tarvittiin muilta tietoa, jolloin syntyi vuorovaikutusta.
ArgueGraph./ Konfliktiperhe
- Kukin opiskelija vastaa kyselyyn, jossa tiedusteltiin käsityksiä oppimisesta
- Sen jälkeen vastaukset sijoitetaan dimensioille
- Ryhmiin poimitaan mahdollisimman vastakkaisia näkemyksiä edustavat opiskelijat
- 3. vaihe: päästävä yhteiseen ymmärrykseen asiasta
- Lopussa opettajan vetämä keskustelu, jossa keskustelutaan koko ryhmään, mitä tapahtui matkan varrella, miten päästiin yhteiseen näkemykseen, opettaja jäsentää
Workshop: Toiminta virtuaalimaailmoissa
Timo Hulkko, TY Kielikeskus: SL kieltenopetuksessa
Timo Hulkon artikkeli 'Second Life - uusia mahdollisuuksia kielten oppimiseen' löytyy verkosta teoksessa 'Näkökulmia kielen oppimisen käytäntöihin. Turun yliopiston kielikeskus 30 vuotta': https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/45100/Nakokulmia15052009.pdf?sequence=1
Etu mm. kieltenopetukseen: Second Lifessa helppo mennä esim. rakennetulle Rooma -alueelle ja esittäytyä suomalaiseksi joka haluaisi harjoitella italian puhumista natiivien kanssa.
Virtuaalihahmo"etäännyttää", voi jopa olla helpompi keskustella vieraalla kielellä, kun jokainen punastuminen ja hämmentyminen ei näy.
Jos osaa saksaa: Goethe-instituutilla joka viikko tiistai-iltaisin ilmainen tilaisuus Second Lifessa?
Tekeminen dokumentoidaan esim. oppimispäiväkirjalla
Irma Mänty: Irman 10 askelta Second Lifen opetuskäyttöön etenemiseen löytyy seminaarin materiaaleista: http://www.verkkojakokemassa.fi/materiaalit/
Jos ottaa yhteyttä SL organisaatioon ja perustelee tarpeen, voi saada määräaikaisen oikeuden tehdä enemmän avattaria tietyistä IP-osoitteista
Laureassa Irma nostaa luottokortilla Linden dollareita ja jakaa niitä opettajille sekä veloittaa työnantajalta. Tällainen järjestely kannattavampaa kuin että jokainen opettaja nostaisi pikkusumman omalla luottokortilla.
9.10.2009
Ollipekka Kangas puhui videoiden opetuskäytöstä http://kuvienkans.blogspot.com
Ollipekka kysyi heti aluksi: Miksi olette livenä täällä vaikka kyseessä opetusteknologiaseminaari, eikö olisi järkevämpää laittaa esitykset videoille verkkoon ja katsoa verkon kautta?
Minun syyni: verkostojen ylläpitäminen ja verkostoituminen vaatii ajoittaista kasvokkain tapaamista. Välillä on ennen kaikkea tästä syystä mukava mennä jonnekin. Siis välillä, ei aina. Tämänkin syksyn aikana olen hyödyntänyt monta mahdollisuutta kuunnella esityksiä Connect Pron kautta/livestreamina tms. Jos luento ei kiinnostakaan, voin keskittyä heti muihin töihin. Voin tehdä välillä muuta samalla tai keskittyä pelkästään luentoon ja palata muihin hommiin heti kun se päättyy, ei tarvitse käyttää aikaa paikasta toiseen siirtymiseen.
Video vaatii huolellista ennakkosuunnittelua ja kuvallista ajattelua. Mieti videon "kehykset": mitä tästä pitäisi oppia, mitä lisäselityksiä vaatii jne. Esim. youtubessa onnistuu selityskenttien lisääminen videoon.
30min vielä ok pituus videolle. Optimipituutta vaikea antaa: jos asia todella kiinnostaa kuulijaa, hän jaksaa katso pidemmänkin videon verkossa. Jos taas kuulijat eivät ole lähtökohtaisesti asiasta innostuneita, kannattaa pitää video tiiviinä. Toki myös se, että videoluento katsottavissa verkon kautta silloin kun itselle sopii, ei tarvitse tulla paikan päälle, on yksi videon katsomiseen motivoiva tekijä?
Opetusvideot vanhenevat yllättävän nopeasti. Toisaalta videoiden tekeminen nykyisillä välineillä varsin nopeaa. Video voi olla myös verkko-opetusta elävöittävä ja inhimillistävä "mauste"
Ollipekan mielestä pelkästään videolta ei voi oppia sellaista, jossa tarvitaan kontakti toiseen ihmiseen. Ehkä ei pelkästään videoilta, mutta videot voivat olla mainio apu asioihin perehtymisessä, ohjauksessa, taitojen harjoittamisessa...
Seuraava puhuja, Mauri Kantola kommentoi Ollipekan esitystä. Ollipekka on taiteilija ja korosti sitä, että huonon näköisiä videoita ei kannata tehdä. Mauri piti hänen esitystään lannistavana, ja korosti että kynnys videon tekemiseen on tehtävä opettajille mahdollisimman matalaksi. Ensimmäisissä videoklipeissä ei kannata kiinnittää liikaa huomiota kuvanlaatuun ym. Molemmille näkemyksille löytyy perusteluja. Ensimmäisten kokeilujen kohdalla varmasti tärkeää lähteä maltillisin tavoittein liikkeelle. Kun on tehnyt enemmän, pystyy kiinnittämään enemmän huomiota myös ulkoasuun. Totta on toisaalta sekin, että huonosti näkyvää ja kuuluvaa videota on hankala katsoa, joten ulkonaisten seikkojen huomiotta jättäminen voi suoraan vaikuttaa myös oppimiseen.
Vaasan yliopistossa laadittu hyvät ohjeet, jotka käy myös videoklipin käsikirjoituksen tekemiseen: Verkkokirjoittaminen (osoite wikicampuksella)
Videon tekeminen voi käydä nopeammin kuin kirjallisen materiaalin
Wim Van Petegem: A real and virtual film festival: kertoi opiskelijoiden kurssitöinä tehtyjen videoklippien arvioinnista
Anne Rongas esitteli mm. tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön suunnittelun apuvälineitä, valmiita sisältöjä ja verkostoja. Uusien työkalujen soveltamisessa verkostoituminen toisten opettajien kanssa on tärkeää.
Esimerkkejä netin opettajaverkostoista:
- Vinkkiverkko: avoin verkosto opettajille, kertovat kokemuksiaan (käytännön esimerkkejä)
- Sometu-verkostossa enemmän kehittämistyötä ja teoreettista pohdintaa
Tarmo Toikkanen:
Perusjuttuja tekijänoikeuksista ja creative commonsista viihdyttävässä esityksessä
Jos kuvan kohde on ihminen tai teos, hänellä on moraaliset oikeudet siihen, miten kuvaa käytetään
Jamendo.com (creative commons -lisenssillä julkaistua musiikkia, jota voi käyttää esim. omien opetusvideoiden tekemisessä, pitää mainita tekijä!)
Teemu Arinalta jälleen visuaalisesti hieno ja herättelevä esitys: oppiminen ja työ ei ole enää lineaarista, liukuhihnalta, vaan fraktaalista. Hän käyttää muuttuneissa olosuhteissa tarvittavista taidoista termiä hahmontunnistus.
Netti tarjoaa apuvälineitä ajattelulle. Informaation omaksumisen sijaan olennaiseksi nousee verkoston rakentamisen taidot.
Entistä keskeisemmäksi nousee oppijan mahdollisuus räätälöidä oppiminen itselleen sopivaksi, monia välineitä ja kanavia tarjolla. Vrt. Applen periaate: Laite pääsylippu maailmaan, jonka voit kustomoida itsellesi (oppimisympäristöt pitäisi rakentaa samalla periaatteella)
Vrt. Päivi Häkkisen esityksessä esiin nostama ongelma: Ne opiskelijat, joilla heikot oppimistaidot, joutuvat pulaan liian avoimissa oppimisympäristöissä? Toisaalta, pärjäävätkö tällaiset ihmiset nykypäivän työmaailmassa? Pitäisikö luoda kaoottisia oppimistilanteita juuri siitä syystä, että tällaisia taitoja tarvitaan tulevaisuuden työelämässä? Ja miten heikompia oppijoita tuetaan tarvittavien taitojen kehittämisessä?
Koosteen kirjoitti Jenni Meriläinen
